Puhelimen herätys piippaa. Minulle aamut ovat aina liian aikaisia. Ulkona on pilvinen ilma; pitää laittaa pitkähihainen paita päälle. Laahustan keittiöön turkoosi aamutakki huolimattomasti yöpuvun päälle kiskottuna. Missä ihmeessä minun muro myslini on? Ei ole kaapissani. Hämmentyneenä availen muiden talossa asuvien ruokakomeroja. Tämä sen täytyy olla... vaikka tästä on kyllä joku muukin syönyt minun jälkeeni... no hälläväliä. On tässä juuri ja juuri tarpeeksi tähän hätään. Miten ihmeessä se paketti oli tuonne joutunut..? hmm..
Pusero päälle ja menoksi. Voi ei! Olen taas myöhässä... näin käy aina... joka ikinen aamu... enkä minä ikinä opi.. no pitää kävellä tavallistakin nopeammin. WOW!! Onpas täällä tuulista ja lämmintä! Ihanaa!! Lämpöä! Tämän täytyy olla se aavikkotuuli, koska tuulee etelästä. Haa! nyt tajuan miksi ikkunasermini olivat aamulla sulkautuneet itsestään... Vitsi.. pitää oikeest kai juosta... En kyllä pysty kun on näin hiostava ilma...Pitää ottaa kyllä tää pusero pois päältä.. Matkaa on reilut 4 kilometriä ja aikaa... hmm... no 45 minunuuttia... Voi Herra Jeshua HaMasiah anna mun ehtiä ajoissa..
Kello on viittä vaille! Jee ja tuossa onkin jo Rehov Gordon... Mutta missäs se kielikoulu on..? Pitää kysyä joltakulta... "Shelicha? Efo Ulpan Gordon?" (-Ani lo jodea.) "Toda." Hmmm.. eli ei tiedä... no... tuolla menee joku tyttö kysympä häneltä.. "Shelicha!.."
(Loppulta Mari ehti ajoissa kielikouluun, sillä tekstin tyttö paljastui australialaiseksi tulevaksi luokkatoveriksi, joka tosin katosi ensimmäisen oppitunnin jälkeen jäljettömiin. Tyttö tosin ei tiennyt missä kielikoulu on, mutta eräs iäkkäämpi näishenkilö kertoi opiskelevansa myös siellä ja lopulta kolmikko käveli parin korttelin päässä olevalle kielikoululle yhtä matkaa.
Opiskelu oli mielenkiintoista ja luokka erittäin kansainvälinen. Hepreaa puhuttiin jo useita lauseita. Myös kirjoittamisen alkeita käytiin. Marille ne olivat jo ennestään tuttuja juttuja, ongelmana vain oli ettei tyttö ollut muistanut ottaa kynää mukaan. Onneksi ystävällinen englantilais mies tarjosi hänelle lainaksi kuulakärkikynän. Tuntien jälkeen nälkäiselle Marille maistui herkullinen pasta teriaki uuden tuttavuuden seurassa. Kyseinen englantilainen nuorukainen ystävällisesti kustansi myös Marin aterian, sillä hän oli hyvin kiitollinen Marin esiteltyä hänelle kyseisen ravintolan. Kävely kotia kohti. Matkalla Mari poikkesi vielä viilentämään oloaan mango-sorbetilla ja ajautui taas lainaamaan kynää, jotta sai valmiiksi kotitehtävänsä.
Hyvillämielin tyttö käveli kotia kohti miettien, että montakohan grammaa hienonhienoa aavikkohiekkaa hänelle oli jo ehtinyt kertyä keuhkoihin..)
