Varpuset

Tänään olen saanut koko aamupäivän seurailla varpus-pariskunnan pesänrakentelua. Vuoroin nuo lintuset vahtivat viereisen talon seinässä olevaan pesäkoloaan. Samalla tavalla kuin Jumala pitää huolen noista varpusista, niin pitää Hän meistäkin. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. "Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset." Luuk.12:6-7

Miksi siis olisin huolissani mistään tulevasta? Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että edessä olisi suuria valintoja ja haasteita. Luotan kuitenkin siihen, että miten tahasa valitsen, niin Jumala kääntää sen parhaakseni, jos vain teen valinnat Hänen tahtoaan etsien. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!" Matt.6:24-26

Tahdon vain lentää Jumalan luoman taivaan alla näillä uskonsiivillä jotka Häneltä olen saanut. Lentää kuin nuo varpuset; vapaana ja huomisen huolta vailla. Visertäen ylistystä Herralle joka on minut tänne johtanut! Kiitos Jeshua!

חג פסח שמח

eli Hyvää pääsiäistä!

"Täytyy olla muutankin kuin tää... Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa, niin toivon onnen löytyvän. Minä joskus löydänhän ihan toisen elämän. Minä toivon paljon enemmän." -Belle: Kaunotar ja Hirviö

Muistan niin usein laulaneeni nuo sanat. Katsoessani nyt elämääni taaksepäin laitan paperille elämäni ns. käänne kohtia, ja saan silmieni eteen näkyvän toditeen Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. Muistan niin monet rukoukset ja itkut joita olen Jumalalle tuonut. Monet hetket jolloin tuntui ettei Hän kuule eikä vastaa. Miten monet kerrat n. kymmen vuotiaana iltaisin rukoilin vuoteessani, että Jumala vain ottaisi minut pois tästä maailmasta nukkuessani. Ja miten yksinäisyys ja erilaisuuden tunne saivat minut teini-ikäisenä synkkien ajatusten valtaan ja kulkemaan lähellä pimeyden rajaa.

(Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. ps.23:4)

Kaiken tuon synkän ja surullisen keskellä kuitenkin luottamus Jeesuksen todelliseen ja ymmärrystäni suurempaan rakkauteen sai pidettyä minut kiinni elämässä. Tahdoin luottaa että Herralla on suuri ja ihmeellinen suunnitelma minunkin elämälleni. Vuoden 2003 tienoilla luovutin elämäni Herran käyttöön. Tuolloin on alkanut todellinen seikkailu pimeine ja masentavine aikoineen sekä säihkyvine tähtihetkineen. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni.

(Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! ps.139:17)

Useinkaan en ymmärrä miksi olen taas laittanut lusikkani johonkin uuteen soppaan, mutta lopulta kuva alkaa selkiintyä jo sopan maku ja muoto hahmottua. Ja nuo hetket ja ajat jotka tuntuvat omasta mielesti vaikeilta ja ehkä jopa vasten mielisiltä ovat usein niitä kaikkein kasvattavimpia.

(Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Joh. 21:18)

"Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa.." Niin lauloin jo lapsena ja kuvittelin olevani Belle ja nyt olen aikuinen ja edelleen laulan samoin sanoin, mutta nyt tiedän olevani siinä seikkailussa. Tiedän että minun seikkailuni on tarkoitus (ainakin tällähetkellä) sijoittua tänne Israeliin. Täällä tunne olevani omalla paikallani ja sydämessäni on rauha. Täällä en kaipaa minnekkään ja jokainen päivä on erilainen. En olisi osannut viikko sitten arvata, että tänään kirjoitan tätä tekstiä kokonaiset kaksi päivää sisällä kyhjöttäneenä siksi, että oikean jalan nilkka on tukisiteessä.

Tämänkin ajan otan vastaan uutena haasteena. Minulla on ollut aikaa leijailla Disneyn satujen maailmassa ja lukea hepreaa, sekä kuunella Raamattuopetuksia, lukea Sanaa ja rukoilla. Herra järjesti tälle kaikelle ajan. Ennen kaikkea olen onnellinen kun olen saanut aivan rauhassa toteuttaa prisessa puoltani: haahuilla aamutakissa, piirtää ja laulaa. On ihanaa tietää että on kaikkein korkeimman kuninkaan suojeluksessa ja Hänen hengellisissä sotajoukoissaan.

(Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Gal.3:26)

Prinsessa ja soturi Herrassa Jeshua HaMasiahssa.

Soppaa ja sympatiaa

Koputus ruskeaan metalli oveen. Joku Tiirailee ovisilmästä kadun puolella odottavaa muukalaista. "Hmm.. taitaa olla uusi vapaaehtoinen..", mumisee paikan johtaja mielessään suu puolillaan falafeliä. "Tuota sinin täytyy varmaankin olla Mari. Olen kuullut sinusta. Tervevetuloa."

Uusi tulokas seisoo hetken hämillään uusista ihmisistä ja katselee ympärillään olevaa kauniiksi remontoitua tilaa. "Ajatella että kolme vuotta sitten paikka oli vielä homobaari..", keltanokka pohtii katseensa kierrellessä. "Hei!" tervehtivät jo kokeneemmat vapaaehtoiset. "Mari teeppä tuosta salaatti valmiiksi. Laita puolet noista tomaateista siihen ja samoin noista sipuleista. Ja sitten meillä on tässä hiukan sitsuuna menhua. Kaada se tuohon päälle. Se täytyy kyllä ensin siivilöidä.." Johtaja huikkaa ohimennessään. Vajaa viisi minuuttia sisällä ja Marilla on jo kädet salaattikulhossa. "Voit vielä lisätä hiukan suolaa ja pippuria. Kas tässä.."

Muutaman tunnin kuluttua:

"Shalom!" kuuluu iloisesti ovelta. Kolme iäkkäämpää nais henkilöä tulevat keltanokka Marin emännöimään pöytään. Näille juhlavieraille tarjoillaan ensin vettä ja asetetaan aterimet jotka on kauniisti kääritty lautasliinaan. Sitten on vuorossa keitto, kuten kunnon ateriaan kuuluu. Sitten pääruoka. "Melah?" Mari kysyy asiakkaalta suolantarvetta tiedustellen. "Ken bevakasha." Myöntävä vastaus siis. "Ainiin pitää muistaa pitää suolaapurkkia silmällä ettei se vahingossa ohimenne joudu kenenkään laukkuun tai taskuun..." miettii tämä suomalainen tarjoilijatar.. "Me'al majim?" Mari tiedustelee kieltävänä vastauksena kuuluu: "Lo." Kahvia ja teetä vielä näiden rakkaiden ja tärkeiden asiakkaiden palanpainikkeeksi. "Kafe o tei? halav? sukar?"

Hymy kasvoilla ja tyytyväisten asiakkaiden kiitosten ja siunausten jälkeen suomineito katselee moni kulttuurisen työporukkansa kanssa, kun juhla-ateria vieraat palaavat takaisin kadulle odottamaan ensiviikon ateriaansa. Osa poistuu mukanaan uusia vaatteita. Ja useimmilla vatsa ainakin jokseensa täynnä. Jotkut tosin yrittivät saada santsi kierroksen vaihtamalla pöytää ja esittäen etteivät ole vielä syöneet. Työt eivät kuitenkaan ole vielä ohi. Mari ei osaa aavistaa että tulee tänään vielä kokemaan taistelun järjettömän suurien patojen pesun kanssa ja saa siinä sivussa ilmaisen suihkun.

Huono päivä joillakuilla.. Itsella rauha ja rakkaus sydämessä

אני בישראל Olen Israelissa.

Ihmisten asenne asiakaspalvelu ammateissa on erityisesti mietityttänyt minua. Turku-Pori välillä linja-autoa ajavan keski-ikäisen miehen edesottamuksista voi päätellä, että hänen mielestään kaikki muut ihmiset ovat täysiä törttöjä. Ja on siinä sitten asiakas palvelua parhaimmillaan, kun kuski huutaa ensitöikseen bussin ovesta sisään astuneelle nuorellemiehelle solvauksia. Silloin mieleeni noisi seuraava Raamatunkohta:Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. San.15:1

Prahan lentoasemalla ostin pullollisen mehua. Kahvilan myyjä ei antanut pienintäkään hymyn karetta. Kun olisin mennyt tilaamaan vielä espresson, niin toinen myyjä, joka oli ilmaantunut edellisen tilalle, puhui vain puhelimessa selkä myyntitistkiin päin. Siinä jäi sitten espressot juomatta ja mieli jäi tuohtuneeksi. Samaisella lentokentällä koitin ostaa itselleni matkalukemista; kyseisen kirjakioskinmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia.. eikä tuo tsekki oikein itseltä taivu.. jäi kirjakin ostamatta.

Saa nähdä millaista asiakaspalvelua täällä Israelissa saa. Tunnetusti paikalliset ovat erittäin vieraanvaraisia ja avuliaita. Oma asuin paikkani on ainakin varsin mukava. Ja vuokraemäntäni on sangen herttainen amerikkalisnainen. Ovat kuulemma mormoneja, ja en oikein ota selvää heidän Jeesus-käsityksestään. En saa olla tuomitsemassa heitä (Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Matt.7:1)sillä tuomiovalta on yksin itse Jumalalla, mutta yritän parhaani mukaan olla täällä suolana ja valona myös heille. (Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. Kol.4:6) Mutta ennen kaikke rakastavat juutalaisia veljinä ja siskoina. Tuota samaa rakkautta itsekin tunnen. Se on Jumalan sydämeeni antamaa rakkaustta; Kristuksen rakkautta.("Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." Joh.17:26)

(Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. uuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1Joh 4:7-10)

Jokatapauksessa tiedän että täällä on nyt juuri oikea paikka minulle. Saan olla tutustumassa Jumalan omaisuuskansan elämään nykypäivänä. Heitä me saamme kiittää Evankeliumin (ilosanoman) talllentamisesta. He; juutaaiset olivat ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia. Tämän kansa keskellä itse Jeesus, Messias (HaMasiah- voidelta) syntyi, varttui, eli ja toimi nuo kolme aktiivista vuottaan. Heidän silmiensä edessä hänet vangittiin ja naulittiin ristille, mutta ennen kaikkea he; juutalainen kansa ovat Hänen ylösnousemuksensa ja kirkastamisensa todistajia. Siksi rakastan heitä. En sellaisella rakkaudella jota maailma ajattelee sanan rakkaus merkitsevän (kreik. eros) vaan veljellisellä (kreik. filia) ja Jumalan antamalla selittämättömällä (kreik. agape) rakkaudella.(Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. Joel 2:32)