Uusi tulokas seisoo hetken hämillään uusista ihmisistä ja katselee ympärillään olevaa kauniiksi remontoitua tilaa. "Ajatella että kolme vuotta sitten paikka oli vielä homobaari..", keltanokka pohtii katseensa kierrellessä. "Hei!" tervehtivät jo kokeneemmat vapaaehtoiset. "Mari teeppä tuosta salaatti valmiiksi. Laita puolet noista tomaateista siihen ja samoin noista sipuleista. Ja sitten meillä on tässä hiukan sitsuuna menhua. Kaada se tuohon päälle. Se täytyy kyllä ensin siivilöidä.." Johtaja huikkaa ohimennessään. Vajaa viisi minuuttia sisällä ja Marilla on jo kädet salaattikulhossa. "Voit vielä lisätä hiukan suolaa ja pippuria. Kas tässä.."
Muutaman tunnin kuluttua:
"Shalom!" kuuluu iloisesti ovelta. Kolme iäkkäämpää nais henkilöä tulevat keltanokka Marin emännöimään pöytään. Näille juhlavieraille tarjoillaan ensin vettä ja asetetaan aterimet jotka on kauniisti kääritty lautasliinaan. Sitten on vuorossa keitto, kuten kunnon ateriaan kuuluu. Sitten pääruoka. "Melah?" Mari kysyy asiakkaalta suolantarvetta tiedustellen. "Ken bevakasha." Myöntävä vastaus siis. "Ainiin pitää muistaa pitää suolaapurkkia silmällä ettei se vahingossa ohimenne joudu kenenkään laukkuun tai taskuun..." miettii tämä suomalainen tarjoilijatar.. "Me'al majim?" Mari tiedustelee kieltävänä vastauksena kuuluu: "Lo." Kahvia ja teetä vielä näiden rakkaiden ja tärkeiden asiakkaiden palanpainikkeeksi. "Kafe o tei? halav? sukar?"
Hymy kasvoilla ja tyytyväisten asiakkaiden kiitosten ja siunausten jälkeen suomineito katselee moni kulttuurisen työporukkansa kanssa, kun juhla-ateria vieraat palaavat takaisin kadulle odottamaan ensiviikon ateriaansa. Osa poistuu mukanaan uusia vaatteita. Ja useimmilla vatsa ainakin jokseensa täynnä. Jotkut tosin yrittivät saada santsi kierroksen vaihtamalla pöytää ja esittäen etteivät ole vielä syöneet. Työt eivät kuitenkaan ole vielä ohi. Mari ei osaa aavistaa että tulee tänään vielä kokemaan taistelun järjettömän suurien patojen pesun kanssa ja saa siinä sivussa ilmaisen suihkun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti