Time goes by...

Almost a year when I wrote last time... So much have happened after that. I have seen the beauty of the desert, baked my first challah-bread and cried to the Lord from the bottom of my heart. And He is GOOD! He knows what I need and when I need it. I love my God. The God of Israel.

Finland is getting the hint of coming spring. My skin loves to feel the warmness of the sun and the green is revealed on the south side of this house. Only one month and I will return to my real life. I will be able to feel the sand of Tel Aviv beach and smell the fragrance of the city, the smell of pee...

Shabbat Shalom.

Aavikkotuuli!

Puhelimen herätys piippaa. Minulle aamut ovat aina liian aikaisia. Ulkona on pilvinen ilma; pitää laittaa pitkähihainen paita päälle. Laahustan keittiöön turkoosi aamutakki huolimattomasti yöpuvun päälle kiskottuna. Missä ihmeessä minun muro myslini on? Ei ole kaapissani. Hämmentyneenä availen muiden talossa asuvien ruokakomeroja. Tämä sen täytyy olla... vaikka tästä on kyllä joku muukin syönyt minun jälkeeni... no hälläväliä. On tässä juuri ja juuri tarpeeksi tähän hätään. Miten ihmeessä se paketti oli tuonne joutunut..? hmm..

Pusero päälle ja menoksi. Voi ei! Olen taas myöhässä... näin käy aina... joka ikinen aamu... enkä minä ikinä opi.. no pitää kävellä tavallistakin nopeammin. WOW!! Onpas täällä tuulista ja lämmintä! Ihanaa!! Lämpöä! Tämän täytyy olla se aavikkotuuli, koska tuulee etelästä. Haa! nyt tajuan miksi ikkunasermini olivat aamulla sulkautuneet itsestään... Vitsi.. pitää oikeest kai juosta... En kyllä pysty kun on näin hiostava ilma...Pitää ottaa kyllä tää pusero pois päältä.. Matkaa on reilut 4 kilometriä ja aikaa... hmm... no 45 minunuuttia... Voi Herra Jeshua HaMasiah anna mun ehtiä ajoissa..

Kello on viittä vaille! Jee ja tuossa onkin jo Rehov Gordon... Mutta missäs se kielikoulu on..? Pitää kysyä joltakulta... "Shelicha? Efo Ulpan Gordon?" (-Ani lo jodea.) "Toda." Hmmm.. eli ei tiedä... no... tuolla menee joku tyttö kysympä häneltä.. "Shelicha!.."

(Loppulta Mari ehti ajoissa kielikouluun, sillä tekstin tyttö paljastui australialaiseksi tulevaksi luokkatoveriksi, joka tosin katosi ensimmäisen oppitunnin jälkeen jäljettömiin. Tyttö tosin ei tiennyt missä kielikoulu on, mutta eräs iäkkäämpi näishenkilö kertoi opiskelevansa myös siellä ja lopulta kolmikko käveli parin korttelin päässä olevalle kielikoululle yhtä matkaa.

Opiskelu oli mielenkiintoista ja luokka erittäin kansainvälinen. Hepreaa puhuttiin jo useita lauseita. Myös kirjoittamisen alkeita käytiin. Marille ne olivat jo ennestään tuttuja juttuja, ongelmana vain oli ettei tyttö ollut muistanut ottaa kynää mukaan. Onneksi ystävällinen englantilais mies tarjosi hänelle lainaksi kuulakärkikynän. Tuntien jälkeen nälkäiselle Marille maistui herkullinen pasta teriaki uuden tuttavuuden seurassa. Kyseinen englantilainen nuorukainen ystävällisesti kustansi myös Marin aterian, sillä hän oli hyvin kiitollinen Marin esiteltyä hänelle kyseisen ravintolan. Kävely kotia kohti. Matkalla Mari poikkesi vielä viilentämään oloaan mango-sorbetilla ja ajautui taas lainaamaan kynää, jotta sai valmiiksi kotitehtävänsä.

Hyvillämielin tyttö käveli kotia kohti miettien, että montakohan grammaa hienonhienoa aavikkohiekkaa hänelle oli jo ehtinyt kertyä keuhkoihin..)

Varpuset

Tänään olen saanut koko aamupäivän seurailla varpus-pariskunnan pesänrakentelua. Vuoroin nuo lintuset vahtivat viereisen talon seinässä olevaan pesäkoloaan. Samalla tavalla kuin Jumala pitää huolen noista varpusista, niin pitää Hän meistäkin. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. "Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset." Luuk.12:6-7

Miksi siis olisin huolissani mistään tulevasta? Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että edessä olisi suuria valintoja ja haasteita. Luotan kuitenkin siihen, että miten tahasa valitsen, niin Jumala kääntää sen parhaakseni, jos vain teen valinnat Hänen tahtoaan etsien. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!" Matt.6:24-26

Tahdon vain lentää Jumalan luoman taivaan alla näillä uskonsiivillä jotka Häneltä olen saanut. Lentää kuin nuo varpuset; vapaana ja huomisen huolta vailla. Visertäen ylistystä Herralle joka on minut tänne johtanut! Kiitos Jeshua!

חג פסח שמח

eli Hyvää pääsiäistä!

"Täytyy olla muutankin kuin tää... Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa, niin toivon onnen löytyvän. Minä joskus löydänhän ihan toisen elämän. Minä toivon paljon enemmän." -Belle: Kaunotar ja Hirviö

Muistan niin usein laulaneeni nuo sanat. Katsoessani nyt elämääni taaksepäin laitan paperille elämäni ns. käänne kohtia, ja saan silmieni eteen näkyvän toditeen Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. Muistan niin monet rukoukset ja itkut joita olen Jumalalle tuonut. Monet hetket jolloin tuntui ettei Hän kuule eikä vastaa. Miten monet kerrat n. kymmen vuotiaana iltaisin rukoilin vuoteessani, että Jumala vain ottaisi minut pois tästä maailmasta nukkuessani. Ja miten yksinäisyys ja erilaisuuden tunne saivat minut teini-ikäisenä synkkien ajatusten valtaan ja kulkemaan lähellä pimeyden rajaa.

(Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. ps.23:4)

Kaiken tuon synkän ja surullisen keskellä kuitenkin luottamus Jeesuksen todelliseen ja ymmärrystäni suurempaan rakkauteen sai pidettyä minut kiinni elämässä. Tahdoin luottaa että Herralla on suuri ja ihmeellinen suunnitelma minunkin elämälleni. Vuoden 2003 tienoilla luovutin elämäni Herran käyttöön. Tuolloin on alkanut todellinen seikkailu pimeine ja masentavine aikoineen sekä säihkyvine tähtihetkineen. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni.

(Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! ps.139:17)

Useinkaan en ymmärrä miksi olen taas laittanut lusikkani johonkin uuteen soppaan, mutta lopulta kuva alkaa selkiintyä jo sopan maku ja muoto hahmottua. Ja nuo hetket ja ajat jotka tuntuvat omasta mielesti vaikeilta ja ehkä jopa vasten mielisiltä ovat usein niitä kaikkein kasvattavimpia.

(Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Joh. 21:18)

"Mä löydän seikkailuni jostain kaukaa.." Niin lauloin jo lapsena ja kuvittelin olevani Belle ja nyt olen aikuinen ja edelleen laulan samoin sanoin, mutta nyt tiedän olevani siinä seikkailussa. Tiedän että minun seikkailuni on tarkoitus (ainakin tällähetkellä) sijoittua tänne Israeliin. Täällä tunne olevani omalla paikallani ja sydämessäni on rauha. Täällä en kaipaa minnekkään ja jokainen päivä on erilainen. En olisi osannut viikko sitten arvata, että tänään kirjoitan tätä tekstiä kokonaiset kaksi päivää sisällä kyhjöttäneenä siksi, että oikean jalan nilkka on tukisiteessä.

Tämänkin ajan otan vastaan uutena haasteena. Minulla on ollut aikaa leijailla Disneyn satujen maailmassa ja lukea hepreaa, sekä kuunella Raamattuopetuksia, lukea Sanaa ja rukoilla. Herra järjesti tälle kaikelle ajan. Ennen kaikkea olen onnellinen kun olen saanut aivan rauhassa toteuttaa prisessa puoltani: haahuilla aamutakissa, piirtää ja laulaa. On ihanaa tietää että on kaikkein korkeimman kuninkaan suojeluksessa ja Hänen hengellisissä sotajoukoissaan.

(Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Gal.3:26)

Prinsessa ja soturi Herrassa Jeshua HaMasiahssa.

Soppaa ja sympatiaa

Koputus ruskeaan metalli oveen. Joku Tiirailee ovisilmästä kadun puolella odottavaa muukalaista. "Hmm.. taitaa olla uusi vapaaehtoinen..", mumisee paikan johtaja mielessään suu puolillaan falafeliä. "Tuota sinin täytyy varmaankin olla Mari. Olen kuullut sinusta. Tervevetuloa."

Uusi tulokas seisoo hetken hämillään uusista ihmisistä ja katselee ympärillään olevaa kauniiksi remontoitua tilaa. "Ajatella että kolme vuotta sitten paikka oli vielä homobaari..", keltanokka pohtii katseensa kierrellessä. "Hei!" tervehtivät jo kokeneemmat vapaaehtoiset. "Mari teeppä tuosta salaatti valmiiksi. Laita puolet noista tomaateista siihen ja samoin noista sipuleista. Ja sitten meillä on tässä hiukan sitsuuna menhua. Kaada se tuohon päälle. Se täytyy kyllä ensin siivilöidä.." Johtaja huikkaa ohimennessään. Vajaa viisi minuuttia sisällä ja Marilla on jo kädet salaattikulhossa. "Voit vielä lisätä hiukan suolaa ja pippuria. Kas tässä.."

Muutaman tunnin kuluttua:

"Shalom!" kuuluu iloisesti ovelta. Kolme iäkkäämpää nais henkilöä tulevat keltanokka Marin emännöimään pöytään. Näille juhlavieraille tarjoillaan ensin vettä ja asetetaan aterimet jotka on kauniisti kääritty lautasliinaan. Sitten on vuorossa keitto, kuten kunnon ateriaan kuuluu. Sitten pääruoka. "Melah?" Mari kysyy asiakkaalta suolantarvetta tiedustellen. "Ken bevakasha." Myöntävä vastaus siis. "Ainiin pitää muistaa pitää suolaapurkkia silmällä ettei se vahingossa ohimenne joudu kenenkään laukkuun tai taskuun..." miettii tämä suomalainen tarjoilijatar.. "Me'al majim?" Mari tiedustelee kieltävänä vastauksena kuuluu: "Lo." Kahvia ja teetä vielä näiden rakkaiden ja tärkeiden asiakkaiden palanpainikkeeksi. "Kafe o tei? halav? sukar?"

Hymy kasvoilla ja tyytyväisten asiakkaiden kiitosten ja siunausten jälkeen suomineito katselee moni kulttuurisen työporukkansa kanssa, kun juhla-ateria vieraat palaavat takaisin kadulle odottamaan ensiviikon ateriaansa. Osa poistuu mukanaan uusia vaatteita. Ja useimmilla vatsa ainakin jokseensa täynnä. Jotkut tosin yrittivät saada santsi kierroksen vaihtamalla pöytää ja esittäen etteivät ole vielä syöneet. Työt eivät kuitenkaan ole vielä ohi. Mari ei osaa aavistaa että tulee tänään vielä kokemaan taistelun järjettömän suurien patojen pesun kanssa ja saa siinä sivussa ilmaisen suihkun.

Huono päivä joillakuilla.. Itsella rauha ja rakkaus sydämessä

אני בישראל Olen Israelissa.

Ihmisten asenne asiakaspalvelu ammateissa on erityisesti mietityttänyt minua. Turku-Pori välillä linja-autoa ajavan keski-ikäisen miehen edesottamuksista voi päätellä, että hänen mielestään kaikki muut ihmiset ovat täysiä törttöjä. Ja on siinä sitten asiakas palvelua parhaimmillaan, kun kuski huutaa ensitöikseen bussin ovesta sisään astuneelle nuorellemiehelle solvauksia. Silloin mieleeni noisi seuraava Raamatunkohta:Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. San.15:1

Prahan lentoasemalla ostin pullollisen mehua. Kahvilan myyjä ei antanut pienintäkään hymyn karetta. Kun olisin mennyt tilaamaan vielä espresson, niin toinen myyjä, joka oli ilmaantunut edellisen tilalle, puhui vain puhelimessa selkä myyntitistkiin päin. Siinä jäi sitten espressot juomatta ja mieli jäi tuohtuneeksi. Samaisella lentokentällä koitin ostaa itselleni matkalukemista; kyseisen kirjakioskinmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia.. eikä tuo tsekki oikein itseltä taivu.. jäi kirjakin ostamatta.

Saa nähdä millaista asiakaspalvelua täällä Israelissa saa. Tunnetusti paikalliset ovat erittäin vieraanvaraisia ja avuliaita. Oma asuin paikkani on ainakin varsin mukava. Ja vuokraemäntäni on sangen herttainen amerikkalisnainen. Ovat kuulemma mormoneja, ja en oikein ota selvää heidän Jeesus-käsityksestään. En saa olla tuomitsemassa heitä (Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Matt.7:1)sillä tuomiovalta on yksin itse Jumalalla, mutta yritän parhaani mukaan olla täällä suolana ja valona myös heille. (Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. Kol.4:6) Mutta ennen kaikke rakastavat juutalaisia veljinä ja siskoina. Tuota samaa rakkautta itsekin tunnen. Se on Jumalan sydämeeni antamaa rakkaustta; Kristuksen rakkautta.("Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." Joh.17:26)

(Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. uuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1Joh 4:7-10)

Jokatapauksessa tiedän että täällä on nyt juuri oikea paikka minulle. Saan olla tutustumassa Jumalan omaisuuskansan elämään nykypäivänä. Heitä me saamme kiittää Evankeliumin (ilosanoman) talllentamisesta. He; juutaaiset olivat ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia. Tämän kansa keskellä itse Jeesus, Messias (HaMasiah- voidelta) syntyi, varttui, eli ja toimi nuo kolme aktiivista vuottaan. Heidän silmiensä edessä hänet vangittiin ja naulittiin ristille, mutta ennen kaikkea he; juutalainen kansa ovat Hänen ylösnousemuksensa ja kirkastamisensa todistajia. Siksi rakastan heitä. En sellaisella rakkaudella jota maailma ajattelee sanan rakkaus merkitsevän (kreik. eros) vaan veljellisellä (kreik. filia) ja Jumalan antamalla selittämättömällä (kreik. agape) rakkaudella.(Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. Joel 2:32)

UusiTie, Uudet seikkailut, uusi Blogi, Alati muuttuva ihminen

Shalom! שלום

Tämä on nyt upo-uusi blogini, jonka kautta voitte seurata elämääni Israelissa. Tarkoitukseni on päivittää tänne kuulumisiani, sekä suomeksi että englanniksi. Näin mahdollisimman monet pääsevät osalliseksi seikkailustani, jonka Jumala on minulle suunnitellut.

Maaliskuun toinen päivä nousen Helsinki-Vantaalta koneeseen ja seuraavan vuorokauden puolella pääsen jo astelemaan Israelin pyhällä maalla. Kevään ajan kotini tulee olemaan Tel Aviv-Yafo (Jaffa). Elämäni siellä ei tule olemaan lomailua, vaan konkreettista auttamistyötä kodittomien parissa. Toivon myös voivani opiskella lisää hepreaa ja tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Tänään minut siunattiin matkaan täällä Ryttylässä. Voin vain luottaa siihen että Herramme Jeesus Kristus, eli Jeshua HaMasiah on tukeni ja turvani seikkaillessani luvatussa maassa. Matka evääksi sain siunauksen yhteydessä kaksi Raamtun kohtaa. Annan ne nyt eteenpäin evääksi myös sinulle.

"Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. Minä huudan avukseni Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua." Psalmi 3:3-5

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille." Room.1:16